Kirsi

Synnytin kesäkuussa lapsen joka "sairastui" koliikkiin heti ensinmäisen elinviikon aikana ja siitä alkoivatkin sitten jatkuvat kanniskelemiset yötä päivää. Illalla ja yöllä oli masu kipeä ja sitten valvotun yön jälkeen vauvaparka oli niin uuvuksissa että ei rauhoittunut kuin syliin. Niska-selkä-ja hartiakipuni alkoivat pikkuhiljaa ja sitten eräänä aamuna huomasin olevani niin jumissa että kärsin pahoinvoinnista, päänsärystä ja huimaamisesta päivittäin, en enään uskaltanut kantaa vauvaani koska pelkäsin pyörtyväni mutta onneksi mieheni oli apunani. Varasin ajan fysioterapiaan ja fysioterapeutti antoi minulle jumppaohjeita ja sanoi että hierojalle minun ei pitäisi vielä lähteä sillä minulla oli useita tulehduksia eripuolella selkää ja hartioita. En pystynyt kumminkaan kotona pahemmin jumppailemaan sillä siitä tuli huono-olo ja niin vain kävi että kaikki nuo kaikki voimistelut jäivät. Nyt siitä on aikaa puoli vuotta ja aloitin juuri kuntosalilla käymisen. Vielä ei ole havaittavissa edistystä mutta (kevyen) treenin jälkeen on kyllä mukava tuntea kuinka verikiertää vaikkakin liikkeitä tehdessä sattuu vaikka painoakin olisi riisipussin verran. Todella vähäisen äitiyspäivärahan vuoksi minulla ei kyllä ole varaa lähteä hierojalle tai ultraääni tai syvälämpöhoitoihin, voin vain toivoa että kuntosalista ja päivittäisistä venyttelyistä olisi apua että jaksaisi nauttia äitiydestä ja alkavasta keväästä täysinrinnoin. Tsemppiä kaikille ketkä ovat kokeneet saman ja muillekin kipua kärsiville.

nimimerkki: Alajärvi

Mulla oli polvi sellanen "outo" melkeen vuoden ja sitten se tuli yhtäkkiä oikee kipeäksi! Mä olin varma, että mulla on syöpä, koska pelkään niin kauheasti kaikkia sairauksia... sitten en uskaltanut mennä lääkäriin. Lopulta pakotin ihteni ja lääkäri määräs jotain kipu-ja tulehdusrasvaa ja sano että jos ei kipu oo kahdessa viikossa parantunut , niin pitää mennä röntgeniin...sitten se sano, että mulla on kuulemma "löysät" polvet...en kyllä tajua, mitä se tarkottaa.. Nyt on mennyt viikko lääkärissä käynnistä ja kipua ei oikeastaan oo!! =) Oon tosi kiitollinen...mulla ei kai sitten ollutkaan sitä kamalaa syöpää...

nimimerkki: Marevan

Olen syönyt Marevan 5 mg:tä 15 vuotiaasta lähtien geenivirheen takia. Minulla oli keuhkoembolia maaliskuussa 98. Tämän jälkeen päässyt helposti hoitotasolle. Nyt kuitenkin minulla on ilmennyt voimakkaita "suonenvetoja" kummassakin alaraajassa, ja mietin voisiko se johtua lääkityksestä. Krampit on sen verran voimakkaita etten voi itseäni liikauttaa mihinkään suuntaan. vaan olla ja yrittää hieroa, joskus 20 min hieronta auttaa joskus se menee ohi itsestään. Koko jalka kramppaa siis varpaista lantiolle asti. onko lääkkeillä tähän jotain vaikutusta vai oliskiko nyt syytä hakeutua erikoislääkärille vaivan vuoksi. Kramppaaminen on melkein jokapäiväistä!

Arvoisa nimimerkki Marevan ! Valmistaja ei ilmoita tälläisiä sivuvaikutuksia enkä ole muualtakaan kuullut että tällaisiä oireita esiintyisi Marevanin yhteydessä. En usko, että vaivat johtuvat lääkityksestä. Ehdottaisin lääkärillä käyntiä. Varmaan lääkäri, joka tuntee geenivirheesi voisi olla sopiva selvittelyjen aloituspaikka. Pekka Palin

nimimerkki: jose

Migreeni alkoi kun olin lukiossa, aluksi en tajunnut mistä se järjetön päänsärky tuli, luulin syöneeni jotain sopimatonta kun toisinaan oksentelinkin. Kohtaukset olivat suht lyhyitä,noin puoli vuorokautta tai päivän. Nyttemmin yhtenä kesänä migreeni kesti monta päivää ja olo oli senmukainen aurinkoon ei ollut asiaa ja ruoka ei mennyt alas, puhumattakaan siitä päänsärystä joka oli tolkuton, tätä toistui jonkun kerran ja painuin lääkäriin koska mitkään särkylääkkeet eivät helpottaneet oloa mitenkään. Sain imigrania jota sitten kokeilin, ei kerrassaan muuta vaikutusta kuin että olo oli tokkurainen,en ole koskaan syönyt asperiinia vahvempia lääkkeitä. Jaaha kokeilin vielä kerran imigrania ja totesin sen olevan hyödytön kallis lääke minulle, kunnes joku muisti kertoa minulle treo- nimisestä reseptivapaasta lääkkeestä joka on kuulemma hyvä lääke krapulapäänsärkyyn. Minäpä sitä sitten seuraavalla kerralla kokeilin migreeniin ja kas kummaa jo lähti särky ja nopeasti koska treo on poretabletti imeytyy siis nopeasti. Toisinaan särky silti yltyy mutta treo yleensä helpottaa kuitenkin sen verran että pystyy olemaan ihmisten ilmoilla!

Outi

Hei! Olen 33 vuotias ja mielestäni keskitasoa terveempi ihminen. Nyt on alkanut kuitenkin vaivata "outo" kipu, joka lähtee pakarasta ja säteilee jalkaan alaspäin vähän polven yläpuolelle. Kipu on siis jatkuvaa ja tuntuu sekä nukkuessa että hereillä ollessa ja koska teen istumatyötä, niin istuminen on todelle ongelmallista. Tällä hetkellä täytyy istua vain toisella pakaralla (mikä ei ole helppoa!) Joku fiksu meillä töissä tiesi, että tämä olisi niinsanottu issias ja nyt kysynkin, että onko näin ja jos on, niin mitä tälle voi tehdä. Ei tätä kipua kyllä ihan hirveän kauan kestä ja nyt tätä on kestänyt jo n. viikon. Kiitos jo etukäteen!

Outi hyvä ! Ensi kuulemalta ei vaikuta todennäköiseltä, että kyseessä olisi varsinainen iskias eli tilanne jolloin välilevytyrä ulos pullahdettuaan painaa hermojuurta vaikka sekin vaihtoehto täytyy pitää mielessä. Todennäköisempää kuitenkin on, että kiputila on paikallinen lihaksen ärsytystila tai limapussin tulehdus. Voisit aloittaa hoidon sillä, että hautelet kipualuetta jääpussilla paksumman pyyheliinan läpi 15 minuuttia kerrallaan useamman kerran päivässä. Tämän lisäksi voi ottaa käsikaupassa myytäviä tulehduskipulääkettä muutaman päivän ajan. Kylmähautelun jälkeen voi koettaa venytellä pakaralihasta niin, että laitat istuessasi kipeän jalan toisen polven päälle ja venytät pakaralihaksia vetäen polvea terveen puolen korvan suuntaan. Voit etsiä makeinta suuntaa polven koukistuskulmaa muuttamalla. Venytys pitää olla tasainen, ei repivä ja se ei saa antaa merkittävämpää kipua. Joskus on apua pehmennyksestä istuimella, esim. puoliksi puhallettu lasten uimarengas, tyyny missä kipukohdalle tehty tyhjää tilaa tai vastaava. Jos töissä olo kovin hankalaa niin oman lääkärin kanssa voi lyhyestä sairaslomasta keskustella. Jos ei vaiva ala rauhoittua niin kävisin lääkärissä näyttämässä. Voi olla että fysikaalinen hoitokuuri on tarpeen. Tietysti vastaanotolla voidaan sitten vaivaa tarkemmin diagnostisoida. Pekka Palin

Nimimerkki: 34 v nainen

Punaposki kortisonipossu. Kärsin kortisonin aiheuttamista hirviömäisistä polvikivuista ja etenkin yöaikaan. Otin edellisenä yönä 2*Tramal 50 mg ja 1*600mg Buranan yht 1,5 h aikana ennenkuin ensimmäisen tabletin oton jälkeen alkoi edes hellittämään jonkun verran. Aikaa kului yhteensä 5:45 h ennenkuin edes jotain lievitystä oli tiedossa. Kysynkin nyt mitä tehdä kun olen tekemisissä Prednisolonin kanssa 60mg/vrk astman pahenemisvuoden merkeissä? Huonot PEFfit vai hyvä henki? Kainalosauvat vai sairaalavuode tv-dementikkona?

Arvoisa 34 vuotias nainen. Vaivasi kuulostaa todella hankalalta. Ottamasi lääkitys voit todella aiheuttaa luustossa kalkkikatoa ja myös muunlaisia luustomuutoksia. Ilmeisesti ottamasi lääkemäärä kuitenkin on vain väliaikaisesti näin suuri ja kuurissasi annosta lasketaan pienempään ja mahdollisesti sitten selviät kokonaankin ilman tai ainakin pienemmällä annoksella. Sinun olisi varmaan hyvä käydä näyttämässä polviasi lääkärillä jos kivut ovat jatkuvasti näin pahoja. Saattaa olla järkevää tällöin tehdä kuvantamistutkimuksia polvien tilanteen selvittämiseksi. Pekka Palin

nimimerkki: Pave

Heissan, kaikki selkävaivaiset immeiset! Olen vasta 16-vuotias ja selkäsärkyni alkoi kaksi vuotta sitten.Olen käynyt lukuisat kerrat syvälämpö hoidossa, saanut tn-sähköä ja hierojalla, mikään em. ei ole tehonnut! Kipuni kohdistuu alaselkään ja sieltä se säteilee jalkoihin pääasiassa. Nyt minun on hankittava lähete lisätutkimuksiin, saa nähdä mikä on särkyni syy, jos sitä koskaan saadaan selville!?! Urheilen aktiivisesti, joten selkäni joutuu kovalle koetukselle, mutta urheilusta en luovu!!! Selkäkipuni on jatkuvaa, kun nukun, urheilen, istun tai mitä ikinä teenkin.

Viimeiset reilun kaksi vuotta ovat olleet hirvittävää taukoamatonta jokapaikan kipua, suorastaan tuskaa.

Kiputauti lähti liikkeelle sytostaattihoitojen aikana. Toisen sytostaattiantokerran jälkeen jalkaterät kipeytyivät mutta kolmessa viikossa turvotus ja polttava kipu painui pois. Seuraavan sytostaattikerran jälkeen tilanne uusiutui voimakkaampana ja leviten laajemmalle alueelle, ja tällä tavalla se kehittyi, kunnes 6-7 sytostaattihoitokertojen välillä kivut eivät enää ehtineetkään kadota ja ne olivat muuttuneet jokapaikan armottomiksi kivuiksi ja olin mennyt lyhyessä ajassa kainalosauvavaiheeseen.

Itse epäilin reumaa, mutta onkologi torjui, ettei sytostaatin suojassa ole mahdollista että reuma voisi puhjeta/aktivoitua. Olinhan "murkkuikäisenä" sairastunut nivelreumaan, mutta se oli pysähtynyt ankaran valikoidun ruokavalion ansiosta.

Käännyin reumatologin puoleen, mutta hänkin torjui reumamahdollisuuden juuri sytostaattien suojauksen vuoksi. Jäin tuskallisine kipuineni yksin. Jokapaikkaan koski. Oli sitten kyseessä nivelet, luut tai pehmytkudokset. Kipu oli polttavaa, kuin olisin kolmannen asteen palovammoissa. Sairastin samanaikaisesti sädepneumoniaa (sädehoidon aiheuttamaa keuhkokuumetta). Mikään ei tuntunut tehoavan. Kuljin lääkäriltä lääkärille hakien apua armottomiin jokapaikan kipuihin. En pystynyt liikkumaan tien toisella puolella olevaa postilaatikkoa kauemmaksi. Taksi kuljetti minua muualla.

Sain runsaasti kortisonipiikkejä. Kortisoniannokseni oli tuolloin 40 mg/päivä tablettina. Lähetettä en reumaklinikalle saanut. Aloin harrastaa puhelinterroria reumaklinikalle päästäkseni hoitoon ja terrorini tuotti tuloksia. Pääsin vihdoin ja viimein ilman lähetettä reumapoliklinikalle.

Reuman mahdollisuuteen ei sielläkään uskottu. Tapaukseni tuntui joka sektorin lääkäreille olevan mystinen. Itse olin sitä mieltä, että reumaa se on, mutta nivelreuman lisäksi on jotain muutakin outoa taukoamatonta jokapaikan kipua, ja siihen olin hakemassa vastausta.

Reumalääkitys aloitettiin. Jouduin uuteen syöpäleikkaukseen. Leikkauksen jälkeen meni muutama viikko jo ihan mukavasti, ja luulin, että nyt se kiputauti nujertuu. Sitten tapahtui jotain. Joku ratkesi. Leikkausonteloon syöksähti valumaan jostain valtavasti verta. HB laski vahvan anemian puolelle ankaran verenvuodon seurauksena. Jouduin verensiirtoon, ja siitä se kiputauti ei hyvää tykännyt. Kiputauti otti ankaran takapakin ja lähti pahenemaan.

Tulehdusarvot lähtivät peruuttamattomaan nousuun. HB:tä ei ole sen verensiirron jälkeen saatu enää nousemaan. Taukoamattomat jokapaikan kivut eivät antaneet yön eikä päivän lepoa. Pyysin sairaalasta lähetettä kipuklinikalle. En saanut. Olen kulkenut lievitystä etsimässä lääkäristä lääkäriin. Hoitolaitoksesta toiseen, mutta mikään ei ole tehonnut. Reumaklinikka on ymmällään, miksi mikään ei tehoa, ei kipuun eikä tulehdukseen. Ei mikään, ei edes entuudestaan tuttu kasvisruokavaliokaan, joka aikoinaan pysäytti reumani.

Kuulin englantilaisesta tutkimuksesta, jossa testataan ruoka-aineiden tulehduttavaa vaikutusta elimistöön verikokeella. Meni tutkimukseen. Parin viikon kuluttua sain tutkimuksen tulokset käteeni. Kahvi osoittautui tutkimuksen mukaan pahimmaksi tulehduksen aiheuttajaksi, mutta kun koskaan en ole kahvia juonutkaan. Ohitin asian. Muuten noudatin tutkimuksen tulosta. Kolme kuukautta oli kulunut, eikä merkkejäkään ankarien kipujen helpottamiseksi. Kiukuspäissäni otin ja kirjoitin sairaalan johtavalle lääkärille kivun hoitoasiasta, ja kysyin, miksi en ole oikeutettu kivun hoitoon vaikka mikään kipulääkitys ei ole auttanut ja vaadin lähetettä sekä maksusitoumusta kipuklinikalle.

Muutaman päivän päästä tuli aika kipuklinikalle. Tilanteeni osoittautui todella vaikeaksi. Sain ajan puudutushoitoon, mutta jouduin sen siirtämään lapseni leikkauksen johdosta enkä ole vielä puudutuksessa käynyt.

Jatkoin kiertämistä lääkäriltä lääkärille, uskoen, toivoen ja yhä vain uskoen, että tästä taukoamattomasta jokapaikan kiputilanteesta täytyy olla ulospääsy. Kuljin aina 220 km:n päässä erilaisilla lääkäreillä, kunnes eräs lääkäri tunsi tämän englantilaisen tutkimuksen ja oivalsi, että koska en juo kahvia, silloin täytyy löytyä piilotekijöistä kofeiinia. Sokeriruoko oli myös tulehduttava ruoka-aine sen tutkimuksen mukaan.

Tämän lääkärin huomiosta lähti liikkeelle lääkkeitteni tutkimustyö. Kofeiinia löytyi reumalääkkeestäni. Somadril Comp. Sain lääkkeen muodossa kofeiinia, joka vastasi yhden kahvikupillisen verran kahvia päivässä. Lopetin siltä istumalta Somadril Comp lääkkeen. Seuraavat kolme päivää olin entistäkin kipeämpi, luulin että nyt lähtee jo henkikin. Sitten helppasi. Sokeriasian selvittäminen tuntui ylivoimaiselle asialle. Sitten sain vihiä kirjasta: Lääkkeiden sokerit ja sokerialkoholit. Sain Apteekkariliitolta tilattua kirjan. Pääsin käsiksi lääkkeitteni sokereihin, ja auta armias. Olen koko tämän 2,5 vuotta, minkä olen sairastanut tätä ankaraa ja taukoamatonta jokapaikan kiputautia, saanut lääkkeitä, joissa on SAKKAROOSIA, ruokosokeria, joka minulla aiheuttaa tulehdusta.

Nyt alkoi koko lääkityksen saneeraustyö, ja vaihto sellaisiin, joissa ei ole sokereita. Ihmetys on suuri. Turvotus laski seuraavan viikon sisällä ainakin 70 %:sesti. Kädet menevät nyt lähelle nyrkkikoukistusta. Nivelmuutoksia on kyllä sorminivelissä ja nivelet on epämuodostuneita, mutta ankara turvotus katosi.

Jokapaikan jatkuva kipu on nyt poissa. Kipuja kyllä on nivelissä, mutta jokapaikan ankarat tuskat ovat nyt poissa. Ja se polttava tunne, kuin olisi jokapaikasta palanut, se on nyt poissa, mutta ei tarvitse, kuin juoda lasillinen mehua, missä on SAKKAROOSIA, tai minua tulehduttavaa vaikka appelsiinimehua, niin kohta se kuumotus ja polttava kivulias tunne alkaa nousta kudoksiin. Kudokset täyttyvät, niinkuin niissä kulkisi sähkövirta joka polttaa kudokset kipeiksi.

Olen päässyt ITSEPPÄISELLÄ juntturamaisella uskollani ja ehtymättömällä toivolla sisälle minun kehoani tulehduttaviin tekijöihin, joita ei ole ainutkaan lääkäri osannut epäilläkään. Mutta nyt tiedän kuinka yksin kofeiini ja sakkaroosi voivat aiheuttaa ankaran tautitilan. Tulehdukset ovat vielä korkeat. Mutta taukoamaton tuska on nyt hallinnassa.

Tämän 2,5 vuoden aikana selvisi, että sairastan nivelreuman lisäksi vaikeaa fibromyalgiaa, sekä Sjögrenin syndroomaa (huulibiopsia), sekä nivelrikkoa. En tyydy vielä tähänkään. Uskon, uskon ja yhä uskon, että vielä löytyy tieteestä keinoja tämän ankaran tautitilan nujertamiseksi. En istu kädet ristissä, vaan haen yökaudet internetistä tietoa. Haen ulkolaisista tutkimuksista täydennystä sellaisille sektoreille, joilta puuttuu suomalaista tutkimustietoa. Tämä tuskallinen ja tuhoisa tauti on saatava kuriin.

Infektiolääkäri poliklinikalla 3 viikkoa sitten kertoi, että immuunijärjestelmäni on täysin sekaisin. En olekaan sietänyt sitä verensiirtoa ja elimistöni on jatkuvassa valmiustilassa ja hylkii myös suurta joukkoa ruoka-aineitakin. Surukseni sain infektiolääkäriltä kuulla ettei ei ole tarjota minulle mitään mutta hoitoa kuin mitä olen tähänkin saakka saanut.

Ikuisena optimistina en luovuta vielä tuohonkaan tietoon. Täytyy löytyä ja se löytyy vielä..... se hoito, jolla elimistön immuunijärjestelmä saadaan takaisin raiteilleen...Tässä minun hirvittävän pitkä kertomus tästä 2,5 viimevuodesta. Heissan!.