Verensulkusanat
Jos rauta pahan teköö,
teräs hieno
hilpasoo,
Neity Maria emonen,
pistä sormesi sulonen
reikään
revenneseen.
Hjenot helmasi kokoak...
Tule Kiesus tutkimahan,
sie olet
palperi parhain
vian suita sulkemahan,
pulmia puhelemaan!
Paina paksu
peukalosi,
lijtä sormesi lihava
tukkehexi tuiman reijjän
paikaksi pahan
veräjän
Kust on lijkkunut lihoa,
sijhen lijkuta lihoa;
kust on kalvo
katkennunna,
sijhen kalvo kasvattele;
jost on suonet sortununna,
sijhen
suonet solmiele!
Veri seiso niinkuin seinä,
ettei maito maahan
jouvvak,
kumpuhun urohon kulta,
veri tyyris tippumahan
veri torvenna
tulehen,
hurmenna hurailemaan
Voiteen
sanat
Mehiläinen,ilman lintu,
lennä tuonne tyyhyttele
yhdeksän
meren ylitze,
meren puolen kymmenettä.
Käy kuun keheä myöten,
päivän
päärmettä samoa!
Tuok mettä Mehtolassta,
simoa Tapiolasta
tuo simoa
sijvelläsi,
mettä kielensi nenällä
kipiälle voitehexi,
vammoille
parantehixi.
Marian makia maito
rasvana ravahtuvokoon
paikoille
palaneillen,
lihan tuiki tulleille!
Jiesuxen veri punainen
voitehixi
vuotavohon
raudan rainosijn pahoin.
Vojjak yldä, vojjak
pääldä,
keskeldä kivuttomaxi
voida alda, voida pääldä,
kerta keskestä
sipua
kerta keskiä raapak
kerta keskeä rapaja
pääldä ajvan
terveexi,
alta nuurumattomaxi
alta auterettomaxi
päältä
tuntumattomaxi
teekkös yöllen tervehexi,
päivällen imantehexi,
kahen
puolen kaunihixi
Tautien alku
Synty neiti
Pohjolasta,
imbi kylmäsä kylässä,
jok ei suostu sulhaisihin,
mjelly
mjehijn hyvijn.
Kuin tulovi immin tuska,
pakko neitehen panexen
näiltä
nuorilta vijoilta,
vaivoilta valantehilta
-Mull on tuska
tuhniossa,
pakko hännän juuren alla
syrjin syöstäxen merehen,
kalsoin
aaltoin ajaxen
aallon sisähän ajaxen
Meri-Tursas partalainen
teki
neiden tijnehexi
meren kuohuvilla kovilla,
meren vankan
vaalehilla.
Teki poikoa yhexän
yhdestä vatzan väestä,
pistin peukalon
pituiset,
yhen sormen korkuset.
Pijlotteli poikiahan
alla vijden
villapaipan,
sarkakauhtanan kahexan.
Nimitteli poikiahan:
jo se sen
joxikin risti
minkä pani pakkaisexi,
mingä rijsexi risaisi,
mink on
pannut paisehexi...
Hammasmadon sanat
Mato musta maan
alainen,
toukka tuonen karvallinen,
läpi mättähän mäniä,
läpi heinönön
hjerteliä,
hyöryläinen,pyöryläinen,
leukojen levitteliä,
hammasten
hajottelija.
Etkös heitä, Hijjen rakki,
puremasta,
raatamasta,
syömästä, kalvoamasta!
Heitä mjestä helloilleen,
valata
vallallehen,
viskaa vihan väkehen!
Kuin et heitä, Tuonen toukka,
niin
mä lijvaxi litistän,
räpäleexi
räiskytän.
Kipusanat
Kunnek kipuja kijstän,
kunnek
tungen turmioita?
Kipuvuoren kukkulalle:
kivi on keskellä mäkeä,
tuosa
on reikeä yhexän.
Joka reikä keskinäinen,
yhexän sylen syvyinen,
sinnek
kipuja kiistän
tuonne ma kipuja kijstän
tuonne ajan ajluhia
kiven
kirjavan sisähän,
maxan karvasen malohon
korennolla
koivusella,
valkumella vaskisella.
Ei kivet kipuja itke,
paaet vaivoja
valita
joss paljohi pantauvohon,
määrätöin mätättyöhön
äjjä
ängäeltänehen
Koin sanat
Koi synty kotalahessa...
Huorat
huhto huntujaan,
pahat akat paitojaan
Huhto tuosa huorat
housujansa,
pahat vaimot paitojansa
Juortanin jokijn suussa
Läxi koina
kulkjemahan...
-Minnekkäs määt, koi?
-Jäseniä jälttämään,
märixi
märättämään
märkinä märättämään
kotonehen kainalossa.
-Mene pois iholta
alastomalta!
Tuonna ma sinun manoan
kosken kiljuvan kitaan
Tyrnän
koskeen kovaan,
jokijn suuhun
Menekkös sinne sekahan
Rutian koskehen
kovahan
Rutian koskehen rumahan
kusa puut päin putoovat,
hongat latvoin
langiavat.
Niukahduksen hiveltymän sanat
Kiesus kirkohon
ajavi
hevoisella hirvisellä,
kalahauvin karvaisella;
ajo ssiltoa
sinistä,
maata maxan karvallista.
Hiveltyi hevoisen jalka
kivisellä
kirkkotiellä,
vahasella vainiolla.
Astu maahan rattailda
suonia
sovittamahan,
jäseniä jatkamahan.
-Mist on luuta luiskahtanna,
siihen
luuta lijttyköhön;
mist on liutunut lihoa,
kust on liukunut
lihoa
sijhen liittyön lihoa;
mist on suonta sulkahtanna,
siihen suonta
solmustelen
ehommaxi ennellistä,
paremmaxi muinallista.
Paiseen
(ajoksen, ruven) sanat
Salapoika Väinämöisen,
nosta miekkasi
merestä,
lapiosi lainehista,
jollas ruhdat rupia
eli painat
paisumia
jolla ma ruhtasen rumoa,
painan paisehet pahimmat
En puhu
omalla suulla,
puhun suulla puhtahalla,
läikähytän lämbysellä
junnu
Jumalan Pojan,
kautta Jesuxen sydämmen.
Riiden
sanat
Lähe konna kohustani,
mato maxani raosta,
puremasta,
njetämästä,
syömästä, kaluamasta!
Etkös heitä, Hijjen herjä,
Hijjen
rakki raatamasta,
jäseniä jälttämästä,
luukalua luistamasta?
Mene
tuonne kunnak käsken:
satalauvan lappiohon
sahalauvan
lappiaan
tuhatmalkajen malohon!
Lupi luita meurehitä,
haavoja
hajonneita:
liha luista liukiaapi -
tee luista luikkaahaxi,
lihasta
lipeämmäxi.
Sjell on luuta liutunutta,
siell on luutoinda
lihaa,
pohkiota suonitoinda;
on syyä mjehen syölähängin,
haukata
halun-alaisen.
Ähkyn sanat
Menes pusku puita
myöten,
menes haarnihautoja syviä!
Kusa on kyiset kinttahani,
jolla ma
konnan kopristelen
hirmun kourilla kovilla,
kaikkivallan
kahlehilla?
Tuonna ma sinun peto manaan:
Karilaisen kallioon,
koivon
suuren koungeloon,
havun suuren halkioon.
Ähky poika
Ähmeröinen,
toinen poika Tohmeroinen,
kolmansi koan nokinen,
välikulku
muuan veljes.
Tuonneppa pahan manoan
kiven mustan
kinterehen,
paaden paxun lappiohon
katonaisen karsinahan,
somerohon
sorkuvahan
paasijn alaperijn,
ehiälle kalliolle
Tuonneppa pahan manoan
nurmeen nimettömään,
suuren pellon pjentarillen
Painates tähän paloon,
heitä heinärinteheseen
Tuonneppa pahan manoan
yli mäen
männäxensä
mettän synkiän sisälle,
hongijn havu-satoin,
puihin
tuulen-taittumijn,
jukasihin juurikoihin
jukoville
juurillehen
Tuonneppa pahan manoan:
Savon suurille vesille,
syville
meren navoille
johonga puut tyvin putoisit,
suuret hongat latvoin
syösten,
takapäät paxut petäjät -
tjelle tjetämättömälle,
jost et pääse
päivinäsi,
ilmesty sinä ikinä.
Anna huolia hevosen
Anna
huolia hevosen,
murehtia mustan ruunan:
hevosell' on pää parempi,
pää
parempi, luu lujempi.
Manaus
Otan koprat
kontiolta
peukalon mehän peolta,
havukalta haahottimet,
linnulta lihan
pitimet,
jolla konnan kopristelen,
ilkiän.
Mene tuonne kunne
käsken,
kiviä kivistämähän,
paasia pakottamah.
Ei kivi kipuja
itke,
paasi vaivoja valita.
Hammastauti
Puskut,
puskut
jos sä yhen puskun,
minäpä puskun kaksi puskuu;
jos sä puskut
kolme puskuu,
minäpä puskun neljä puskuu;
jos sä puskut viisi puskuu,
minä puskun kuusi puskuu;
jos sa puskut seihtemän puskuu,
minä puskun
kaheksan puskuu;
jos sä puskut kaheksan puskuu,
minäpä puskun yheksän
puskuu.
Yskä
Älä yskä yksinäistä,
akan tauti
ainoata!
Anna akkain rykiä
piippusuien piukotella,
koukkuleukain
kokia,
rykiä rykissä niskoin,
panna selkä paatehissa.
Julkaistu
kirjassa Suomen kansan vanhat runot XV. Suomalaisen kirjallisuuden seura
1997.