Kipu ja eläke
Joskus kiputilat pitkittyessään johtavat merkittävään työkyvyn ja yleisen toimintakyvyn alenemaan. Viimeistään tässä vaiheessa täytyy miettiä perinpohjaisesti mahdollisuudet kuntoutustoimenpiteisiin.
Kuntoutusta ja hoitoa on mahdollista saada monista hoitopaikoista. Sen kustannuksia voidaan korvata myös monilta tahoilta. Liikenne- tapaturma-, matka- ja eläkevakuutusyhtiöt voivat ottaa osaa kustannuksiin jos vaiva liittyy vakuutuksen kattamaan alueeseen.
Yleensä hoitava lääkäri voi ainakin alustavasti neuvoa onko mahdollista saada ulkopuolista tukea hoito- tai kuntoutustoimille. Suurin osa hoitoa kustannetaan kuitenkin normaalin terveydenhuollon kautta.
Suomessa on laaja ja monipuolinen kuntoutuslaitos- ja kylpyläverkosta. Niissä on erinomaiset mahdollisuudet varsinkin tuki- ja liikuntaelimistön kiputilojen kuntoutukseen ja hoitoon.
Sotaveteraaneilla ja -invalideilla on omat rahoitusjärjestelmänsä kuntoutuslaitoshoitojen maksamiseen. Veteraaneilla kuntoutuksen pituus ja tiheys riippuu invaliditeetin asteesta. Veteraaneilla laitoshoitoon pääsy jonkinverran vaihtelee kunnittain.
Työikäisillä voi kuntoutukseen pääsyä anoa Kela: n kuntoutusmäärärahoista. Päätöksissä otetaan huomioon lääketieteellinen tarve.
Jos asia voitaisiin todennäköisemmin hoitaa avopuolen kuntoutuksella, ei yleensä laitoskuntoutusta kustanneta. Jos sen sijaan vaivat ovat moninaiset ja niitä on vaikea muuten kuin laitoksessa hoitaa, niin tämä tukee kuntoutuksen saantia. Jos avopuolen kuntoutuksella ei ole saatu riittäväätulosta, tämäkin tukea myönteistä päätöstä.
Työkyvyn alenema tai sen todennäköisyys ilman kuntoutustoimia edesauttaa kuntoutuksen saantia. Joillain työnantajilla on yhteistoiminnassa Kela: n kanssa omia kuntoutusryhmiä. On myös olemassa erilaisia sairauskohtaisia ryhmiä.
Työterveyshuolto on viime vuosina pyrkinyt ennalta ehkäisemään kipujen muuttumista ongelmiksi, jotka vaikuttavat merkittävästi työkykyyn. Monilla työpaikoilla on ennaltaehkäisevää toimintaa kuten taukovoimistelua ja työntekijöiden omaa liikuntaharrastusta pyritään eri keinoin tukemaan.
Niille, joilla jo on vaivoja, on järjestetty liikuntaryhmiä ja ohjattuja mahdollisuuksia kunnon kohentamiseen.
Jos työkyky on pysyvästi sairauden vuoksi alentunut niin, että entinen ammatti on muuttunut sopimattomaksi, on mahdollista eläkevakuutusyhtiön kustannuksella päästä kouluttautumaan uuteen sopivaan ammattiin.
Periaatteena on, että työeläkekuntoutusta saavan ihmisen pitää olla ollut riittävän pitkään työelämässä. Lisäksi on oltava sairaus, vika tai vamma, jonka johdosta työkyvyn aleneminen on todennäköistä. Myös edellytykset uuden ammatin oppimiselle täytyvät olla olemassa.
Uuden ammatin pitää olla saman tasoinen koulutukseltaan kuin aiemman ja sillä tulisi päästä suunnilleen samanlaiseen ansiotasoon. Työn hankkiminen jää kuitenkin ihmisen itsensä vastuulle ja oma halu uudelleen koulutukseen on tärkeä tekijä kun kuntoutuksen kustantamista harkitaan.
Nyky- yhteiskunnasta löytyy mahdollisuuksia toimia työelämässä vaikeidenkin sairauksien kanssa kunhan mietitään sopiva toimenkuva ja järjestetään riittävä koulutus.
Joissain tilanteissa kivut ovat niin hankalia, että ihmisestä tuntuu mahdottomalta ajatella mitään työn tekemistä. Jos kipu tekee työn teon mahdottomaksi voidaan lääkärin harkinnan mukaan ihmiselle kirjoittaa sairaslomaa enimmillään noin vuoden ajaksi. Jos työnteko on estynyt sairauden vuoksi yli vuoden ajan yhtäjaksoisesti joudutaan harkitsemaan eläkeasioita.
Kuntoutustukena voidaan myöntää eläkkeen suuruinen etuus tilanteissa, jolloin työelämään palaaminen on mahdollista. Tällöin ihmiselle tehdään kuntoutussuunnitelma. Yleensä kuntoutussuunnitelma laaditaan hoitavien tahojen toimesta. Jos ei sitä muuten synny, on eläkevakuutusyhtiö velvollinen kustantamaan sen laatimisen.
Kuntoutustuen saamisen edellytys on se, että työkyvyn alenemisen aiheuttaa sairaus, vamma tai vika. Jos ei tällaista ole todettu, ei kuntoutustukeakaan voida myöntää. Tämä aiheuttaa joskus ongelmia tilanteissa, missä ihmisellä on vaikeitakin kiputiloja mutta perinpohjaisissa tutkimuksissa ei löydetä mitään vaivaa selittävää sairautta.
Kuntoutustuen myöntämisen edellytys on myös se, että työelämään palaaminen on mahdollista. Jos ei pystytä kuntoutussuunnitelmaa laatimaan, pitää eläke myöntää toistaiseksi.
Mitä nuorempi eläkevakuutettu on, sitä syvällisemmin mietitään uuteen ammattiin kuntoutumisen mahdollisuudet. Ammatillinen kuntoutus on ihmisen itsensä kannalta harvinainen tilaisuus. Ammatillisesti voi aloittaa uuden elämän ja koulutuksen ajalta saa kuntoutustuen suuruisen turvan korotettuna 30 %: lla.
Kuntoutus- ja eläkejärjestelmät ovat valitettavan monimutkaisia ja usein asiantuntijatkaan eivät tunne kaikkia mahdollisuuksia. Kuntoutus- ja eläkeasioista kannattaa keskustella Kela:n, eläkeyhtiöiden ja oman hoitavan lääkärin kanssa. Näiltä tahoilta useimmiten löytyy vastaus tai ainakin oikea osoite, missä asiaa voi jatkoselvitellä.
